Testissä Kiinalainen ravintola Shen Long Oulu

Jatketaan ruoka-arvosteluiden sarjaa. Vuorossa, jälleen kerran, itämaista ruokakulttuuria edustava kiinalainen ravintola Shen Long.

Esitiedot

Shen Longista en ollut tietoinen ennen tätä päivää. Käsittääkseni paikka on kuitenkin ollut jo pitkään olemassa. Ravintolan sijainti on oivallinen, eli Hallituskadulla postia vastapäin lähellä kaikkea. Ulkoapäin hyvin vaatimattoman näköinen paikka. Itseasiassa, en tunne ketään joka olisi kyseisessä ravintolassa minun tietojeni mukaan syönyt. Mutta, ei anneta sen estää, siirrytään seuraavaan osioon.

Nykytila

Ulkoapäin ravintola on hyvin vaatimattoman näköinen. Etuovella on kylttejä, joissa ruoka-annoksissa on hyvinkin huokeat hinnat. Harmikseni sisällä listahinnat olivat korkeammat. Kummallista. Joka tapauksessa sisustus ja miljöö on aika onnistunut, kiinalaista koristelua ja istuimet olivat ihan hyvät. Palvelu vähäsanaista, mutta toimivaa ja nopeaa. Ruoat valmistuivat aika nopeasti, ruokailijoita ei tainnut olla kuin yksi seurueemme lisäksi, mutta asiakkaita kuitenkin riitti, sillä enemmistö kävi vain hakemassa ruoat matkaan. Taustamusiikki ei ollut niin kliseistä kiinalaista, vaan enemmänkin jotain kiinalaista populäärimusiikkia joka oli ihan OK. Plussaa saatavilla olevasta käsidesistä.

Otin päivän tarjouksen, joka ilmeisesti on voimassa joka päivä, johon sisältyy salaatti, pääruoka, jälkiruoka ja juoma (limukka, vesi, maito yms). Hintaa 13,50e, joka on aika pieni hinta moisesta verrattuna Oulun yleiseen hintatasoon. Pääruoaksi otin paistettua nuudelia ja kanaa, jälkiruoaksi friteerattua banaania ja vaniljajäätelöä. 

Täytyy sanoa, että ruoat yllättivät positiivisesti. Erityisesti nuudelit ja kana. Mausteita oli tarpeeksi, pientä tulisuutta, sekä suolaisuutta. Nuudelit olivat aika rasvaiset, mutta se sopi mielestäni annokseen. Kanaa oli sopivasti, sekä tilpehööriäkin (kasviksia) jota jäi hieman ylikin. Annos oli aika isokokoinen. Jälkiruoka oli perus friteerattu banaani ja vaniljajäätelö, joten siitä ei enempiä tarinoita saa aikaiseksi.

Loppuarvio

Loppuarvion aika. Hinta-laatu hyvää tasoa. Hinta-määrä suhde hyvää tasoa. Ruoka oli yllättävän maittavaa ja sitä oli tarpeeksi. Päivän tarjouksena hinta ei päätä huimaa (13,50e  kahdesta ruoasta + salaatti ja juoma). Yksittäiset annokset ilman päivän tarjousta olivat noin 11e hintaluokkaa jos oikein muistan. Taitaa olla niin, että jatkossa Shen Long on ensisijaisia vaihtoehtoja kiinalaiselle ravintolalle Oulussa. Ruokaseurueessa muutkin tykkäsivät ruoistansa. Miinusta harhaanjohtavasta hintamainonnasta (ulkokyltissä halvempi hinta kuin sisällä listassa).

Arvosana 4/5

Alkoholillinen sima 2018 resepti

Tervehdys taas hyvät lukijani. Vaihteeksi hieman erilaista blogausta ajankohtaisesta aiheesta, eli vapusta ja erityisesti "wappusimasta". Sain yllättävän aatoksen siman teosta. Olen aiemmin tehnyt normaalia simaa, "vahvempaa" simaa sekä viiniä. Aikalailla harrastepohjalta menty, toki kemian perusteet ovat hallussa. Sanotaanko näin, että vuonna 2012 tein ensimmäisen vappusiman, tuolloin tarkoituksena oli saada vahvaa simaa, ja toki kemian laskut tuolloin olivat paremmin hallussa, mutta ehkä muuta järkeä on tullut lisää vuosien aikana. Lopputulos tuolloin oli aika hirveä makumaailmaltaan, mutta muutoin tavara oli toimivaa. Nyt tavoitteena on tehdä enemmän "normaalia" simaa, mutta haluaisin simaan kuitenkin jonkun verran alkoholia, mielestäni sopiva tilavuus-% olisi noin 4-6% johon olen pyrkinyt. Tärkeää olisi kuitenkin, että sima olisi raikasta ja maistuvaa.

Eli lähdetäänpä liikkelle, mitä simalta haluaisin?

a) raikkautta (eli sopivasti hiilihappoa)
b) simassa alkoholin tilavuus-% 4-6, ei liian väkevää
c) simassa olisi sokerinen maku kuten normaalistikin ja se pääasiassa maistuisi simalta ja olisi kirkasta

(Huom, blogia päivitetty v. 2021, allaolevat a-c kohdat ovat teoreettista pohdiskelua vuodelta 2018, näiden alla resepti, jolla sima tehdään)

Käydäänpä ihan lyhyesti perusteita läpi, miten juomaan saadaan alkoholia ja mikä lasketaan viiniksi ja mikä kiljuksi tai muuksi. Mitään kattavaa viinin/kiljun/minkään muunkaan juoman teko-opasta tai kemian teosta tästä blogista en tee, tiedot kyllä löytyvät netistä ja varmasti paremminkin selitettynä. Lähteitä en myöskään tähän merkitse, lähteet ovat internetistä ja kemian kirjoista. Viiniä tehdessä sokerista pitää tulla vähintään 50% hedelmistä ja marjoista, muuten se on kiljua.

Alkoholia muodostuu juomaan käymisteitse, hiiva käyttää ravintonaan sokeria ja lisääntyy, ja hapettomassa olosuhteissa muodostuu sivutuotteena etanolia ja hiilidoksidia. Hiivatyyppejä on erilaisia, sokereita on erilaisia (glukoosi, fruktoosi, sakkaroosi). Tietyt hiivat pystyvät valmistamaan vahvempaa juomaa, normaali tuorehiiva kuolee noin 10-12% vahvuisessa liuoksessa (eli sen vahvempaa ei pysty tekemään). Turbohiivoilla yms. pystyy tekemään vahvempaakin ad. 18%.

Yleensä juomat valmistetaan niihin tarkoitetussa käymisastiassa, joissa on vesilukko valmiina. Toki astiat yms. kannattaa olla puhtaita ja hyvästä hygieniasta on huolehdittava. Valmistan tämän erän lähdevesipönikässä, selitän myöhemmin miksi näin. Mutta lähdetään purkamaan a, b ja c kohtia ja miten niihin toivon pääseväni.

a) Sopivasti hiilihappoa. Hiilihappo muodostuu hiilidioksidin liuetessa juomaan, ja hiilidioksidi muodostuu käymisen yhteydessä. Vesilukon ansiosta suurinosa hiilidioksidista toki pääsee poistumaan käymisastiasta, joka onkin tärkeää, koska hiilidioksidia muodostuu satoja litroja. Jos juoman valmistaisi kuten viinin, eli käymisen lopettaisi oikealla käymisenpysäytyskemikaalilla (ohjeessa suositellaan enintään kirkasteen käyttöä) ja ravistelisi astiaa useita kertoja, jotta hiilidioksidi poistuisi, juomasta ei tulisi kovin hapokasta. Se, miten toivon saavani juomasta hapokasta on se, että en ravistele kovin paljoa astiaa, vaan annan hiilidioksidin pysyä juomassa. Toki jonkin verran saatan ravistella. Ongelmana (ainakin internetin mukaan) voi olla kirkastaminen, jota liiallinen hiilidioksidi saattaa häiritä. Mutta, vielä pullotuksen jälkeen käymistä voi jonkin verran tapahtua, koska en tapa hiivaa millään kemikaalilla, ja se luo pulloon hiilidoksidia ja painetta. Toki pitää varoa, ettei pullot posahtele, korkkia voi pitää semilöysästi kiiinni.

b) Tämä oli hieman kinkkisempi, koska en ole viinin/siman/kiljun valmistamisen erityisasiantuntija, pohdin, että kuinka paljon sitä sokeria nyt pitää laittaa, että saa tietyn alkoholitilavuuden juomaan. Yleensähän (kiljut) valmistetaan niin, että tarkoituksena on saada maximaalisesti alkoholia, tuolloin vain laitetaan sokeria ja odotetaan, että hiiva tekee siitä maximaalisen määrän alkoholia. Toki silloinkin juoma jää makeaksi jos sokeria on ylimäärin. Mutta en halunnut juomasta yli 10%, joten jotain piti kaivella internetistä. Katselin erilaisia ohjeita eri foorumeilta, jossa oli tehty tietyillä ohjeilla ja katsottu alkoholipitoisuus jälkeenpäin (ominaispainomittarilla). Toisekseen törmäsin suuntaa antavaan kaavaan(V * %) / 0.68, josta voi laskea suurinpiirtein tarvittavan sokerin määrän. Se perustuu siihen, että yksi kilogramma sokeria tuottaa 0.68 litraa 100% alkoholia. Kaavassa  V on juoman tilavuus, % haluttu alkoholi%.

Eli (5 litraa * 0.05) / 0.68 = 0.367kg sokeria, joka kokonaan  käydessä muodostaisi noin 5% alkoholijuomaa. Tuolloin juoma ei olisi enää makeaa. Lisäksi toisessa ohjeessa joka oli empiirisesti valmistettu, oli käytetty 166g sokeria litraa kohden, ja lopputulos oli ollut oikean siman makuista ja 5%.

Huom. Hiivan määrällä ei ole merkitystä juoman lopullisen alkoholi% kannalta, jos juoman annetaan käydä loppuun. Suuri hiivamäärä voi nopeuttaa käymistä, mutta ei ole tarpeen.

c) Tämä onkin hieman jatkumoa aikaisempaan kohtaan. Eli jos haluan 5% juomaa, pitää laittaa suurinpiirtein 400g sokeria 5 litraan juomaa, mutta koska haluan juomastani makeaa, laitan ekstrasokeria, enkä anna juoman käydä loppuun, sokerimäärä oli yhteensä noin 700-750g. Puolet normaalia sokeria (sakkaroosia) ja puolet fariinisokeria. Lisäkriteerinä haluaisin juoman olevan kirkasta, tietenkin, koska hiivamössöjä ei kukaan halua juoda. Sen takia, kun juoma on käynyt noin viikon (ks. alla päivitetty resepti, käymisaika 3vrk), laitan pönikän jääkaappiin jossa hiiva vaipuu horrokseen ja tippuu pönikän pohjalle (vaihtoehtoisesti kirkasteen käyttö, ks. alla ohjeessa). Annan juoman olla jääkaapissa noin 1-2vrk, jonka jälkeen juoma lapotaan (eli letkulla siirretään toiseen astiaan) tai kaadetaan varovaisesti. Pohjalle jää jonkin verran hiivamöskää, ja väkisellä tulee hukkaa nesteessäkin. Astia voi olla esim. toinen käymisastia tai toinen pönikkä. Pönikän voi laittaa uudelleen jääkaappiin ja toistaa kuten äsken, jolloin juoma kirkastuu lisää (riippuu kuinka paljon aikaa on).

Sen jälkeen juoma pullotetaan, ja annetaan olla pullossa 1-3vrk sen mukaan, miten se alkaa siellä käymään. Korkkia voi pitää puoliksi auki esim, jos tuntuu siltä, että paine alkaa kasvamaan liikaa. Joka tapauksessa, pulloissa ollessa juoma vielä käy ja muodostuu hiilidioksidia eli hapokkuutta juomaan.

Tapoja on monia, mutta suosittelen kuitenkin käymisastiaa. Pääasia on kuitenkin, että jotenkin kirkastaa juoman.

Syy, että käytän 5 litran vesilähdepulloa on yksinkertainen. Tämä wappusima ei ole tarkoitettu pitkään säilytykseen, eli en voi alkaa tekemään kymmeniä litroja tai edes kymmentä litraa. Toisekseen, en tarvitse niin suurta määrää mihinkään. 5 litraa, josta osa menee hukkaan kirkastamisen yhteydessä on enemmän kuin tarpeeksi. Mikä olisikaan kätevämpi kuin 5 litran lähdevesipönttö, jossa vesi ja astia on varmasti puhdasta?

Tässä vielä ohjeeni, jos joku haluaa tehdä simaa, jossa pitäisi olla noin 5% alkoholia:

PÄIVITETTY RESEPTI 2021 (5-7% sima)

5 litraa vettä
500g sokeria + 400g fariinisokeria
sitruuna täysmehua muutama loraus
puristetun sitruunan mehut
sitruunan kuorta muutama viipale
halutessa rusinoita
3-4 ruokalusikallista tuorehiivaa (= noin puoli paketillista tuorehiivaa eli 30g)

Sokerit sekoitetaan kahteen litraan lämmintä/kuumaa vettä ja yhdistetään muuhun veteen. Hiiva sekoitetaan pieneen määrään 20-25 asteistä vettä ja lisätään joukkoon. Käymislämpötila 20-25. Hiivaa ei saa laittaa liian kuumaan veteen, koska se kuolee kuumassa, järkevintä laittaa se 20-25 asteiseen veteen.  Annetaan käydä hapettomissa olosuhteissa noin 3vrk. Käymisastia voi olla lähdevesipönikkä tai käytä mikä parhaiten sopii sinulle. Oleellista on, että olosuhteet ovat hapettomat. Teknisesti "paras" on käymisastia + vesilukko, toinen vaihtoehto esim. lähdevesipönikkä jonka korkki on hyvin löyhästi kiinni (jotta hiilidioksidi pääsee pois) tai elmukelmulla tiivistetty.  3vrk käymisen jälkeen juomasi on noin 5-7% vahvuista, tämä on nyt testattu monen käyttäjän toimesta. 

3vrk käymisen jälkeen laita sima jääkaappiin kirkastumaan 4-7vrk (riippuu kuinka kirkasta haluat) ajaksi. Hiiva tippuu pohjallle.  Sen jälkeen pullota ja jälkikäymisen myötä viimeistään tulee hapokkuutta.
Voit myös vaihtoehtoisesti pullottaa suoraan 3vrk käymisen jälkeen ja nauttia 4-7vrk päästä (= ei niin kirkasta simaa, mutta toimivaa kuitenkin).

Aiemmin ohjeessa oli käymisenpysäyttäjän ja kirkasteen käyttö. Poistin ne nyt ohjeesta, että ohje olisi mahdollisimman simppeli eikä olisi tarvetta erityisille kemikaaleille. Kommenteissa hyviä huomioita mm. käymisenpysäyttäjän vaikutuksesta jälkikäymiseen. 

Joillakin sima on onnistunut hyvin huolimatta käymisenpysäyttäjän käytöstä. Useita testisatseja on tulossa nyt, mutta jos jotain haluaa käyttää, lähinnä kirkastetta voisi käyttää pienen määrän nopeuttamaan kirkastumista (laittaisin 3vrk käymisen jälkeen) ja hiivan tippumista pohjalle. Pahoittelut muutoksista, mutta tarkoituksena on hioa tämä resepti simppeliksi ja toimivaksi. 

Onko sinulla vappusima tekeillä? Kommentoikaa ihmeessä alle. Myös, mikäli huomaatte asiavirheitä tai on muita neuvoja, laittakaa alle kommenttia.

Päivittelen siman kohtalosta ja onnistumisesta mahdollisesti jatkossa lisää.

Kuva 1, Huom. Jesarilla vesilukon saaminen tiiviiksi voi olla haastavaa. Ehkä helpompaa vain laittaa korkki löyhästi kiinni tai käyttää elmukelmua.

Ravintola Beijing Oulu

Hei taas rakkaat lukijani. Kirjoittelu viimeviikkoina on ollut hieman vähäisempää kiireiden ja pienen välikyllästymisen vuoksi, mutta nyt vuorossa Beijing kiinalainen ravintola.

Esitiedot

Beijing lienee Oulun tunnetuimpia kiinalaisia ravintoloita, ravintola on sijainnut pitkään torinrannassa ja monelle paikalliselle se on tuttu paikka. Olen aiemmin ehkä kerran syönyt siellä. Mielikuvani mukaan kyseessä olisi keskitason kiinalainen ravintola, pahimpia kilpailijoita Oulun alueella lienee kiinalaisista Hai Long ja Flavour Palace.  En erityisemmin ole ikinä tykännyt kiinalaisesta ruoasta, se kyllä menee alas, mutta se ei lukeudu suosikkeihin. 

Nykytila

Ravintolan sisustus on hieno, kliseinen kiinalaisen ravintolan sisustus maalauksineen ja taustalla soi toki tyypillinen kiinalainen musiikki. Tunnelma oli siis ainakin kiinalaista? Tarjoilu pöytiin toimi hyvin ja oli pääasiassa vähäsanaista ja ystävällistä. Ruoaksi otin tällä kertaa jättirapuja hapanimeläkastikkeessa. Tämä on kolmas etinen ravintola jossa testaan jättiravut, tällä kertaa riisin kera. Ateriasta kuvat alla: 

Täytyy kyllä sanoa, että tykkäsin enemmän Thai Phuket take-awayn ja Pad Thai Baan Naa jättirapuannoksesta. Tämä annos jätti jotenkin kylmäksi. Riisi oli jotenkin kuivaa. Makumaailmaa dominoi hapanimeläkastike. Jättiravuissa oli kova pyrstön kuori, joka oli muissa paikoissa poistettu. Sekä jättirapuja oli jotenkin vähemmän kuin muissa paikoissa on ollut. Annos ei täyttänyt kokonaan. Tilpehööriä kastikkeessa (eli kasviksia yms) riitti aika paljon 

Loppuarvio

Jättirapuannosvertailun kolmannessa osassa siis Beijing. Aiemmin ollut Thai Phuket takea-away ja Pad Thai Baan Naa. Täytyy sanoa, että Beijing jäi kyllä viimeiseksi. Makumaailman, mutta myös annoksen hinnan vuoksi. Hintaa siis 19 euroa, joka on selvästi enemmän kuin kilpailijoilla. Miljöössä ja palvelussa ei ollut vikaa, ei ruoassakaan varsinaista vikaa, mutta se vaan ei ollut niin maittavaa ja täyttävää kuin esim. Thai Phuketissa.

Arvosana 2 / 5

Phuket Thai Take Away Oulu

Arvostelussa Kauppurienkadulla sijaitseva thaikkupaikka. Mennään suoraan asiaan:

Esitiedot

Olen muutaman kerran käynyt täällä syömässä, ja aina olen ollut tyytyväinen ruokiin. Hintataso on ollut sopiva ja ruoka on ollut maittavaa. Aukioloajat eivät aina pidä paikkaansa. Lähtökohtaisesti paras thaimaalainen Oulussa. Arvostelin Pad Thai Baan Naan helmikuussa, ja se on juuri kovin kilpakumppani tässä kategoriassa. Karu ulkoasu saattaa hämätä ja pelottaa joitain asiakkaita.

Nykytila

Yleisilme on hieman erilainen kuin Pad Thaissa. Paikka on enemmän grillimäinen tai kiskamainen, verrattuna Pad Thain hienoon sisustukseen. Kuitenkin yleisilme on siisti ja pöydät ovat puhtaita. Plussaa erityisesti käsidesin tarjoilemisesta ja Oiva-raportin esilläpidosta. Vaikka miljöö ei ole niin thaimaalainen kuin Pad Thaissa, silti thain kieltä saa kuulla paljon syömisen, se voi olla plussaa tai miinusta asiakkaasta riippuen. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja ruoat tulivat nopeasti.

Lista oli uusittu, nähdäkseni hintataso oli myös hieman noussut. Otin annokseksi katkarapuja, riisiä jossa on seassa paistettua munaa ja tilpehöörejä. Otin tarkoituksella samanatyylisen annoksen kuin Pad Thaissa (kts. yst. Pad Thai arvostelu), jotta voisin vertailla paremmin. Annos oli aika samanlainen kuin Pad Thaissa. Annos täällä oli paljon suurempi kuin Pad Thaissa. Makumaailma oli aika samanlainen. Katkarapujen suhteen ei oltu alettu kitsastelemaan, vaan niitä oli ihan reilustikin mukana, katkarapujen alkuperästä en edes alkanut kyselemään. Riisi ja muna oli maukasta, ja sopivan tulista. Mitäpä tähän muuta oikein voi sanoa, maukasta ruokaa, makumaailma samanlainen kuin Pad Thaissa, mutta annokset isompia.  Salaatin seassa oli hivenen liikaa salaatinkastiketta. Jonkinlainen pähkinärouhe olisi kyllä sopinut annokseen mukaan, kuten Pad Thaissakin oli. 

Loppuarvio

Ruoka oli oikein maittavaa, hinta oli katkarapuannokselle 16 euroa, joka on saman verran kuin Pad Thaissa oli. Makueroja en kyllä huomaa näiden kahden osalta, molemmissa ruoka oli maittavaa, Phuket Thai vie voiton nyt isommalla annoskoolla.

Arvosana 3 ½ / 5

Maksutiski

Kuva TripAdvisor sivulta

Ravintola Uleåborg 1881 arvostelu

Esitiedot

Arvostelussa Ravintola Uleåborg 1881. Kyseisessä ravintolassa en ole koskaan käynyt. Ravintola on Oulun arvostetuimpia ja saanut hyviä arvosteluja useissa yhteyksissä. Ravintola lienee yksi Oulun hienoimmista ravintoloista. Tripadvisor sivulla Uleåborg 1881 on sijalla 1. fine dining-ravintoloista ja yleisesti sijalla 4. Oulun kaikista ravintoloista. Tarkoittaa siis sitä, että ennakko-odotukset ovat toki korkealla. Tällä kertaa en painota arvostelussa niin paljoa hintaa, sillä on sanomattakin selvää, että tällaisissa ravintoloissa hinnat ovat omaa luokkaansa, eikä niissä käydä (ainakaan minä) kovin usein. Ylipäänsä kokemukseni korkeamman hintaluokan ravintoloista  on vähäisempää kuin muista ravintoloista, joten vertailupohjaa arvostelulle ei ole niin paljoa. Halusin nyt tarjota lukijoilleni vastinettta heidän käyttämälleen lukuajalle, joten nyt luvassa tuhti paketti arvostelua. Kirjoitin esitiedot kappaleen poikkeuksellisesti ennen ruokailua.

Nykytila

Ravintolan miljöö on miellyttävä. Rakennus on hirsitalo, ja sisällä on omanlainen vanhan hirsitalon tunnelma. Aivan kuin astelisi jonnekin maalaistaloon 1800-luvulla. Ruokailusali on yläkerrassa. Sisustus on aika lämminhenkinen, lamppujen kelvinit on säädetty lämpimäksi. Ruokapöytien asettelu ja ulkonäkö on aika hillitty ja siisti, normaali valkoinen pöytäliina. Palvelusta täytyy mainita jo tässä vaiheessa arvostelua, jo ennen kuin ruokia käydään yksitellen lävitse. Palvelu oli hyvin lämminhenkistä ja asiakas sai tuntea olonsa tervetulleeksi. Tarjoilija osasi olla avulias ja palveluhenkinen tarpeeksi paljon, mutta ei kuitenkaan tungetellut liikaa. Plussaa etenkin siitä, ettei illan aikana kertaakaan kysytty: "maistuuko teille?". Olen aina pitänyt kyseistä kysymystä jokseenkin kiusallisena, sillä asiakkaalla on vaikea kyseisessä tilanteessa vastata muuta kuin "hyvin maistuu". Jos kysytään jotain, olisi hyvä, että asialle voitaisiin tehdä jotain tarvittaessa. Uleåborgissa tarjoilija kysyi, "onko teillä kaikki hyvin", joka on jo paljon parempi kysymys. 

Otin tällä kertaa menun, joka siis vaihtelee tietyin väliajoin, lisäksi kaksi lasia viiniä alkupalan ja pääruoan yhteydessä. Kuvat ovat hieman himmeitä, koska valaistus oli sen verran himmeä.

Aivan ensimmäiseksi pöytään tuotiin leipiä, ja juuressosesienikeittoa pienenä shottina. Kyseessä oli extra-ruokalaji, joka ei varsinaisesti kuulu menuun. Mukava yllätys. Tässä taas ravintoloille oppia. Asiakas on aina tyytyväinen "ylimääräisiin" yllätyksiin, jotka tulevat pyytämättä ja yllättäen pöytään. Varsinkin nyt, kun keitto oli maukasta, kuitenkin aika miedon makuista, kermaista. Sitä oli sopiva määrä. 

Ensimmäinen varsinainen ruoka-annos oli pintakypsennetty lohi + tilpehöörit. Mitä tästä nyt sanoisi. Lohi oli aika miedosti maustettua, joistain yksittäisistä kohdista saattoi suolaisempaa. Annoksen makumaailma oli aika outo itselleni, outoja makuja oudoista juureksista. Katkaravut toki aina hyviä. Lohi oli OK, muuten annos oli aika keskinkertainen omaan makuuni. Heikoin lenkki kokonaisuudessa.

Toisena ruokana pitkään haudutettua vasikanposkea. Nyt mentiin jo parempaan suuntaan makumaailmoissa. Vasikanposki oli hyvin pehmeää ja kypsää, koostumukseltaan kuin pulled pork. Lihan päällä oleva canneloni oli hyvin mieto, eli siis pastasta tehty tasku, jossa oli sisällä jotain latva-artisokkaa. Liha oli suolainen ja mausteisempi, canneloni miedompi, joten kontrastia tuli siihen. OK annos, parempaan päin. 

Kolmantena ruokana olikin sitten jo pääruoka, eli härän sisäfileetä + tilpehöörit. Täytyy sanoa, että nyt tilpehöörit ansaitsevat jo enemmänkin huomiota. Annoksessa oli melkeinpä kuin kolme kokonaisuutta, liha, sienet ja vihreä salaatti. Liha oli erittäin mureaa ja maukasta. Mediumiksi paistettua sisäfileetä, piparjuurimajoneesi ja portviinikastike sopi hyvin lihan kanssa. Mitäpä tästä lihasta oikein voi sanoa, parasta lihaa mitä olen syönyt. Herkkusienet toivat erilaista ja hyvää makua lihan rinnalle, herkkusienet toimivat melkein aina. Salaatissa oli vihreää salaattia, granaattiomenaa, viinirypäleitä, retiisiä. Pääruoka oli ehdottomasti menukokonaisuuden kuningas. Lihaa oli ihan sopivasti, kuvassa yksi lihapala näkyy hieman huonosti valaistuksen takia. 

Neljäntenä "ruokana" ennen jälkiruokaa oli manchegojuustoa ja hunajaa (+ varsiselleripyreetä). Juusto  oli yllättävän mietoa aluksi, mutta maku tuli pienellä viiveellä takaapäin potkivana. Hunaja oli hyvän makuista kuten aina. Eipä tästä sen ihmeempiä analyyseja synny. 

Jälkiruokana oli appelsiinikakkua ja mangosorbeeta. Hyvä jälkiruoka, mutta ei jäänyt mieleen mitenkään erikoisena. Aika perus. Mangosorbeesta tuli mieleen Piltti mangosose jäähdytettynä ja hieman makeampana. Appelsiinikakkua luulin suklaakakuksi, mutta se johtunee siitä, että kastike oli tummaa suklaata. 

Loppuarvio

Ravintolassa on ymmärretty, että asiakaspalvelu on melkeinpä kaiken a ja o. Asiakaspalvelukokonaisuus muodostuu muustakin kuin asiallisesta käytöksestä. Siinä huomioidaan kaikki pienet eleet, sanamuodot, aikatauluttaminen, hienotunteisuus. Tärkeintä on, että asiakas on viettämässä iltaa, ja tarjoilijat ja ravintola antaa puitteet siihen, eikä niin, että tarjoilija kyselee ruoan mausta kokoajan. Valkoviini oli hyvä. Olen huomannut sen, että halvan ja kalliin valkoviinin ero on selvempi kuin halvan punaviinin ja kalliin punaviinin. Laadukas valkoviini on jopa suosikkini nykyään. Laadukas punaviini on OK, mutta ei se niin paljoa eroa kyykkyviineistä. Ruoka-annoksista juureskeitto, pääruoka ja jälkiruoka olivat suosikkini. Lohiruoka oli heikoin. Vasikanposki siltä väliltä. Kokonaisuutena käynti oli onnistunut, voin kuvitella käyväni uudestaankin jatkossa, varsinkin kun menu päivitetään. Hintataso on kuitenkin sitä luokkaa, että kovin usein en lähtisi käymään tämän hintaisissa paikoissa, vielä. Painotan hintaa kuitenkin sen verran, että se laskee arvosanaa, sekä lohiannos oli pienoinen pettymys, vasikanposki neutraali. Jälkiruokakin olisi voinut olla hohdokkaampi. Menun syöminen vie aikaa noin 2-3 tuntia, joten kyseessä on enemmänkin illanvietto kuin mahan täyttäminen.

Arvosana: 3 ½ / 5. 

Tuba Late breakfast

Takaisin ruoka-arvostelujen pariin. Kävin Tubassa "late breakfastilla", eli brunssilla. Yleensä kirjoitan arvostelut heti ruokailun jälkeen, mutta nyt kiireiden vuoksi kirjoitan tämän arvostelun 4 päivää myöhässä, saapa nähdä kuinka paljon muistan enää vierailusta.

Esitiedot

Tubassa olen vieraillut monta kertaa. Tuba on yksi lisä Oulun "uusiin" paikkoihin, ulkomuistista heitettynä paikka on ollut pystyssä noin viitisen vuotta. Mielikuvani mukaan paikka on hieman "eko-hippi-vegaani"-painoitteinen. Kyseinen mielikuva perustuu useihin asioihin, kuten vegaanibrunsseihin, "hävikkiruokabrunsseihin", omaperäiseen sisustukseen ja hipahtavaan asiakaskuntaan. Eikä siinä asiassa sinänsä mitään vikaa ole, mukavaa vaihtelua Oulun ruokakulttuuriin. Aiemmin Tuba oli listallani lähinnä burgerpaikkana, mutta nykyään saatavilla on myös hyviä pizzoja. Brunssit ovat omaperäisiä ja teemat vaihtelevat viikoittain. Rankkaan Tuban brunsseissa Oulun 2. parhaaksi, burgereissa top3 tasoa.

Nykytila

Sisustukseltaan Tuba on hyvin omaperäinen. Jokainen pöytä ja tuolit ovat omaperäisiä ja vaihtelevia. Ravintola on mukavan tilava. Yleensä pöydän löytäminen ei ole ongelma, toisin kuin Kauppuri5:ssä monesti on. Palvelu on aina ollut ystävällistä ja nopeaa.  Brunssi alkoi klo 12 ja nopeasti syntyi noin 7 metrin jono kassalle. Onneksi olin ajoissa paikalla ja pääsin aikalailla jonottamatta brunssin kimppuun. Tarjolla oli, kuten aina brunssilla, hyvin monipuolisesti erilaisia ruokia ja juomia. En jaksa nyt kaivaa esille koko ruokalistaa jostain, mutta kuvista aikalailla näkee ainakin osittain mitä tarjolla oli. 

Ensimmäiseksi hain kuvanmukaisen setin. Croissantti, kuten croissantit yleisestikin, oli hyvin pehmeä ja aika "normaali" hyvä croissant. Lisäksi leikkeleitä, juustoa, munakkaita. Tuba tarjoilee kokemukseni mukaan munakkaat aina kylminä, mielestäni parempi ratkaisu olisi tarjota ne lämpimänä. Lautasella on jonkinlaista kasvismunakasta, josta en niin välittänyt. Lohimunakas taas oli aika hyvääkin, ainakin lohta oli tarpeeksi. Yleensä ottaen, en tykkää kylmistä munakkaista.

Seuraavaksi sitten puuroa ja hyvää marjasysteemiä. Marjasysteemi oli sopivan raikas ja kirpakka, eikä sitä oltu pilattu sokerilla. Toisessa lautasessa on lämpimiä ruokia, lihapullia, makkaranpalanen ja jonkinlaista pulled-härkää tuo taisi olla. Suosikkini tästä setistä oli puuro, joka oli aika perus, mutta hyvä ja perinteinen täyttävä ateria. Makkara oli aika oudon makuista mielestäni, suolaista ja savuista ja sitkeää, arvasin sen melkein jo ennen ottamista, joten otin vain puolikkaan. Lihapullat oli hyvin perus, ei plussaa eikä minusta. Härkäsysteemi ja leipä myös perus, ei oikein mitään erityisempää jäänyt mieleen.

Lopuksi jälkiruoka, joka kyllä kruunasi brunssin ja valehtelematta nostaa arvosanaa ainakin yhdellä pisteellä. Lämpimiä lettuja, appelsiinia, tuoretta ananasta, kreikkalaista jogurttia ja kermavaahtoa. Hain vielä toisen annoksen tätä. Letut olivat "perus" lettuja, mutta näillä lisukkeilla kyllä erittäin maukkaita ja kahvin kanssa. 

Loppuarvio

Tuba on hyvä ravintola. Erityisesti burgerit ja pizzat ovat Oulun parhaimmistoa. Brunssi vaihtelee, ja kannattaa katsella mikä teema sattuu olemaan milloinkin, jotta voi ajoittaa vierailun oman maun mukaisesti. Tällä kertaa oli hyvin perinteinen brunssi, joka oli ihan toimiva. Esittelemättä jäi monet ruoat, mitä tarjolla oli, mutta jonkinlaisen käsityksen sai. Toki osittain ongelmana on myös muistikuvien huonontuminen. Hinta brunssille opiskelijakortilla 13,50 e, ilman korttia 15e. Ei paha hinta varsinkaan opiskelijalle. 

Arvosana brunssille: 4-/5

Arvosana Tuballe: 4/5

Luentojen merkitys

Olin kuullut luennoista kavereiltani. Ei niistä paljoa puhuttu yleisesti - joskus joku mainitsi jotain. Tiesin, että suurinosa kavereistani oli kokeillut luentoja. Itse suhtauduin luentoihin hieman skeptisesti, sillä en uskonut niistä koituvan mitään hyvää. Lopulta ajauduin luennolle kaverini suostuttelemana. Hän oli kokenut luennoilla kävijä, hän kertoi realistisesti luentojen vaaroista ja eduista. Jo ensimmäisellä kerralla nautin olostani, se rentoutti ja sai minut nauramaan sisäisesti. Tuntui kuin olisin kasvanut ihmisenä jo yhdestä kokeilusta. Jatkoin satunnaista luennoilla käymistä useamman kuukauden, olinhan päässyt jo hyvään alkuun.

Eräänä päivänä, samainen kaveri joka tutustutti minut luentoihin, kysyi minulta olenko koskaan lukenut oikeita kurssikirjoja, kirjoja joihin luennotkin perustuvat. En tietenkään ollut, se oli mielestäni liian radikaalia. Hän kuitenkin tarjosi minulle ”maistiaiseksi” Epidemiologian ja Biostatistiikan kirjaa. Otin kirjan vastaan epäilevin mielin. Uskalsin avata kirjan viikon päästä, luennon yhteydessä. Tunne oli mitä mahtavin, parhain koskaan kokemani. Tuntui kuin luento ja kirja sopisivat täydellisesti yhteen.

Ajan kuluessa huomasin lukevani kirjaa yhä useammin ja useammin. Tilanne eteni siihen pisteeseen, että lopetin luennoilla käymisen. Luennot eivät enää tyydyttäneet minua, tuntui kuin kirja olisi ainoa asia mistä sain nautinnon. Saatoin lukea päiväkausia kirjaa, ainoastaan söin, join ja nukuin välissä. Kirjat olivat kuitenkin kalliita, paljon kalliimpia kuin luennot, joten jouduin ottamaan lainaa saadakseni lisää uusia kirjoja.

Lopulta enää lukusalin ihmiset olivat kanssani tekemisissä. En ymmärtänyt, että lukusalissa olevien ihmisten kanssa oleskelu vain pahensi ongelmiani. Näin asian vain positiivisena: lukusalin ihmiset pystyivät lainaamaan minulle kirjoja, kun niitä tarvitsin. Erilaiset kirjat toivat erilaisia vaikutuksia, tykästyin erityisesti kirjaan Ympäristöterveys. Lukusalista oli tullut minulle koti.

Viimeinen iltani lukusalissa oli ikimuistoinen. Laitoin katetrin paikalleen ja avasin kirjat. Poikkeuksellisesti avasin kaksi kirjaa yhtä aikaa ja luin niitä koko yön. Aamulla en ollut enää tajuissani, ja ensimmäiset lukusaliin tulleet soittivat ambulanssin. Päädyin sairaalaan, jossa minut hoidettiin kuntoon ja lopulta laitettiin pakkovieroitukseen.

Nykyään olen päässyt täysin vapaaksi luennoista ja kirjoista. Ei tulisi enää mieleenkään käydä luennolla tai lukea kirjaa. Sen sijaan kierrän ympäri Suomea julistamassa tärkeätä sanomaa: luennot ovat portti kirjoihin ja lopulta jopa kuolemaan. Tunnetuimpana esimerkkinä on rocktähti Kari Kopaini.

Kyllä elämästä saa nautinnollista ilman luentoja ja kirjoja.

Bar & Grill Kauppuri 5 arvostelu

Esitiedot

Kauppuri 5 lienee Oulun tunnetuin hampurilaisravintola ja se on perustettu vuonna 2010. Olen ruokaillut siellä kymmeniä kertoja vuosien varrella. Kauppuri 5 on mielestäni Oulun paras hampurilaisravintola ja on ollut sitä vuosikaudet. Harvoin on löytynyt mitään kritisoitavaa ravintolan toiminnasta, ravintolan ongelmana onkin ollut enimmäkseen pieni koko ja monesti ruuhkaisuus. Arvostelin Kauppuri 5:n edellisen kerran pari vuotta sitten, tuolloin arvosana oli 5/5.

Nykytila

Sisustuksessa huomio kiinnittyy seinillä oleviin kirjoituksiin ja taideteoksiin. Sisustus on mennyt parempaan suuntaan vuosien varrella. Toki paikka on edelleen pienikokoinen. Tällä kertaa osuin paikalle sopivalla ajankohdalla, eikä ruuhkia ollut. Joskus aiemmin olen hieman moittinut myös palvelua, sillä joskus tarjoilijalta on tullut näsäviisaita kommentteja ja huonoja vitsejä ruokia tilatessa tai tarjoilijan kanssa keskustellessa. Kerran tiskillä olleen työntekijän käytös oli niinkin vauhdikas, että epäilin hänen olevan amfetamiinin vaikutuksen alaisena. En ole nähnyt kyseistä henkilöä työskentelevän ravintolassa ainakaan vuoteen. Nyt tarjoilija oli asiallinen eikä höpötellyt turhia mukahassutteluja. Musiikki soi sopivalla voimakkuudella, ja se on yleensä rock-musiikkia niin kuin nytkin oli. Miellän paikan eräänlaiseksi rokki-baari-hampurilaisravintolaksi. Oiva-raportti löytyi eteisväliköstä. Ei käsidesejä.

Tilasin halvimman burgerin, sillä halusin osaltaan myös testata ruokien laatua halvimmasta lähtien, valinta osui siis cheddarburgeriin, joka kustantaa vaivaiset 10e, ja mikäli ottaa ranskalaiset lisäksi tulee 2e, vesi ilmainen, dippi ilmainen. Hintataso on suorastaan halpa, ottaen huomioon, että monissa paikoissa vedestä ja dipistä saa pulittaa ylimääräiset 2-3 euroa lisää.

Burgeri oli erinomainen. Pihvi oli medium +. Pihvissä oli sopivaa rasvaisuutta ja makua. Burgerin välissä oli monipuolisesti soosseja ja kasvikunnan tuotteita, kuten punasipulia. Sekä tietenkin cheddaria. Ranskalaiset oli mukavan rapsakat, mutta ei palaneet. Ranskalaisten päällä on aina suolan lisäksi jotain ranskalaismaustetta joka sopii hyvin. Mutta. Ranskalaiset kruunautuvat mahtavalla dipillä, joka oli tällä kertaa savuhabanerodippi, joka on aiemmin ollut lisämaksullinen dippi, mutta nykyään ei. Savuhabanero on nimensä mukaisesti savuinen ja tulinen dippi, joka sopii ranskalaisten kanssa hyvin, aiemmin dippi on ollut mielestäni tulisempi (jopa liian tulinen makuuni), mutta nyt tulisuus oli sopiva. 

Loppuarvio

Burgerin hinta 10e, ranskalaiset 2e, dippi 0e, vesi 0e. Hinta-laatusuhde parasta mitä Oululla (tai millään kaupungilla oman kokemukseni mukaan) on tarjota. Rahalla saa mahan täyteen ja vielä enemmänkin jos ottaa Teurastajan. Teurastaja on mielestäni paras annos, mutta halusin nyt testata eri annosta.  Roosterissa burgeriateria on 15,90e, Tubassa 17e.  Kauppuri on siis kolmikon edullisin ja myös parhaimman makuinen.

Arvosana 5/5, erinomainen.

Burgerin poikkileike jossa näkyy hieman sisälmystäkin

Flying Reindeer lounas

Esitiedot

Arvostelussa Saaristonkadulla sijaitseva Flying Reindeer. Ravintola on varsin uusi Oulussa. Aiempaa kokemusta kyseisestä ravintolasta ei ole. Mielikuvat ovat hieman fine-dining-maiset. 

Nykytila

Sisustus aika karski, sopii hyvin poroteemaan, seinällä on poroihin liittyviä asioita kuten sarvia ja taljoja yms. Pidin sisustuksesta ja tummista väreistä. Pöydät olivat mukavan tilavia. Valitettavasti käsidesiä tai Oiva-raporttia en nähnyt missään. Paikalle saavuttaessa asiakkaat ohjataan pöytiin. Ensimmäisenä huomiona musiikki, joka soi liian kovalla pöytämme kohdalla. Tarjoilija pienensi musiikkia ystävällisen huomautuksen jälkeen. Palvelu oli ystävällistä ja nopeatempoista. Istuimme pöytään, ja ei minulta ainakaan kukaan kysynyt mitä otan, mutta pöytään tuotiin sipulikeittoa kaikille. Lounaana oli siis alkuruoaksi paahdettua valkosipulikeittoa ja leipää, pääruoaksi poroburgeria ja ranskalaisia, jälkiruoaksi kahvia ja köyhät ritarit.  

Valkosipulikeitto totisesti maistui valkosipulille, mutta hieman liiankin voimakkaasti. Keitto oli hyvin kermainen. En ole sipulikeittojen ystävä joten keittoa jäi syömättä.

Itse poroburger ja ranskalaiset olivat kieltämättä hieman pettymys. Burgeri oli siis hyvin "perus", yksinkertainen., sämpylä, pihvi ja välissä oli hyvin vähän mitään. Maku oli yllättävän laimea, ainakaan poro ei maistunut ollenkaan. Pihvi ei ollut kovinkaan lämmin ruoan saapuessa pöytään, eikä asiaa auttanut kylmä tomaattiviipale pihvin päällä. Sämpylä oli "briossisämpylä", mutta sitä ei ruokaillessa voinut tietää mistään. Pahimpana pettymyksenä olivat ranskalaiset, jotka olivat suoraan sanottuna palaneita. En tiedä oliko kyseessä ravintolan yleinen linjaus, että ranskalaisista koitetaan saada rapeita, mutta tällä kertaa rapeus meni hieman överiksi.  Ruokajuomana oli vettä. 

Jälkiruokana kahvia ja palanen köyhää ritaria. Jälkiruoka oli maultaan lounaan parasta antia. 

Loppuarvio

Lounaan hinta 12 euroa. Plussaa siitä, että oli kolmea erilaista ruokalajia. Tarjoilu oli ystävällistä ja yllättävän nopeaa, ottaen huomioon, että kello 11:30 salissa oli 32 ruokailijaa, ja ainoastaan yksi tarjoilija, joka hoiti pöytäänohjaukset, maksut, pöytiin tarjoilun yms.  Maksaessa piti odottaa jonkin aikaa, että pääsee maksamaan, mutta se oli ymmärrettävää tarjoilijan kiireen vuoksi. Ranskalaiset iso miinus. Burger oli todella perus, eikä sitä lounaan vahvuudeksi voi laskea. Muistakaa, että vertaan burgereita yleensä Kauppuri5:n, Roosterin ja Tuban tasoisiin paikkoihin. Tokikaan Kauppuri5:n lounasburgeria en  ole vielä testannut, mutta en usko sen poikkeavan paljoa normaalista tasosta, toki testaus pitää tehdä lähiaikoina.  Hinta 12e ei kuitenkaan tunnu loppujen lopuksi pahalta, sillä lounaan jälkeen ostin kalliin juhlapuvun Sokokselta. Arvosanaa laski eniten ranskalaisten surkeus, seurueestamme kukaan ei syönyt ranskalaisiaan loppuun. Mikäli alkukeitto olisi sopinut makuuni paremmin ja ranskalaiset olisivat olleet edes tyydyttävät, niin arvosana olisi 3 tai enemmän.

Arvosana 2 ½ / 5. 

Pad Thai Baan Naa arvostelu

Esitiedot

Arvostelussa Pakkahuoneenkadulla sijaitseva thaimaalainen ravintola Pad Thai Baan Naa. Kyseisessä ravintolassa olen käynyt kerran aiemmin noin vuosi sitten. Ravintola on aika tuore tapaus Oulun ravintolamaailmassa. Monimutkainen nimi, mutta ei nimi ravintolaa pahenna, mikäli ravintola ei nimeä. En koskaan muista ravintolan nimeä, lähinnä mieleen tulee banaani. Oulun thaimaalaiset eivät ole erityisen tuttuja minulle, mutta Kauppurienkatu 4:ssä sijaitseva Phuket - Thai Take Away lienee monelle tuttu, sitä voin suositella. Mainittakoon vielä, että ennen vierailua suoritin 10 km hiihtolenkin, jonka vuoksi energiantarpeeni oli kasvanut ja nälän tunnekin oli kokolailla aikalaillakin kasvanut. En tiedä onko kukaan valtionpäämies ruokaillut tässä paikassa.

Nykytila

Sisustus on thaimaalaiseen kulttuuriin tietääkseni sopiva. Thaimaassa en ole vieraillut, mutta sisustukseen kuuluu itämaiseen kulttuuriin sopivia koristeita, ja taustalla soi jonkinlainen itämainen musiikki. Tuolit ja pöydät olivat avaria. Käsidesiä tarjoiltiin tiskiltä, mikäli sinne halusi astella ennen maksamista. Oiva-raportti ei valitettavasti osunut näkökenttääni vierailun aikana, vaikka se pyöri kyllä mielessäni. Tarjoilu oli nopeaa ja toimivaa, kielimuuria ei ollut, mutta ei myöskään syvällisempiä keskusteluja. Ruokalistalla oli (todennäköisesti) tyypillisiä thaimaalaisia eväitä, kuten riisiä, kanaa, porsasta, jättikatkarapua ja nuudeleita yms. Päätin nautiskella Pad Thain, paistettua riisinuudelia jättikatkaravuilla. Odotusaika oli suhteellisen lyhyt, ehkä noin 10-15 minuuttia. Ennen varsinaisen pääruoan valmistumista, pöytään tuotiin alkupalaksi ilmeisesti rapusipsejä. Ajatuksena miellyttävä, mutta en tykännyt rapusipsien mausta, jopa ällöttävää syödä vaahtomaista kovaa katkaravunliemelle maistuvaa alkupalaa. Pääruoka oli pääasiassa maittavaa. Jokseenkin epätulista, vaikka tilauksen yhteydessä sovimme keskitulisuudesta. Ruoka-annoksen koko jätti toivomisen varaa. Maku sinänsä oli hyvä, ja jättikatkaravut maittavia. Ruoka ei ollut lähellekään niin mausteista, kuin voisi olettaa tämmöisissä paikoissa olevan. Rasvainen nuudeli kiinnitti huomiota. Kasviksia ei ollut kovin paljoa nuudelien seassa.

Loppuarvio

Ruoka Pad Thai Baan Naassa oli ihan hyvää. Ruoka-annoksen koko oli liian pieni. Annoksen hinta oli 15.90e. Tuolla hinnalla saa esimerkiksi Kauppuri5:sta Teurastajan + ranskalaiset + veden. Toki ruokatyylit on erilaisia, mutta Teurajastalla elää ainakin yhden kokonaisen vuorokauden. Tällä hetkellä kirjoitan tätä arvostelua munkki suussa kahvia juoden alle tunti varsinaisesta ruokailusta. Hinta-määrä suhde siis huono. Hinta-laatu hieman parempi. Thai Phuket Take Away on ainakin viimekertaisen vierailun perusteella parempi annoksien koossa, maussa ja hinnassa. Kyllä tässäkin paikassa voi syödä ja se on hyvää vaihtelua. Miinusta ruoka-annoksen koosta, Oiva-raportin puutteesta ja hinta tuntui isolta annoksen kokoon suhteutettuna. Plussaa hyvästä mausta, käsidesistä, palvelusta, miljööstä, hyvästä sijainnista ja ilmaisesta vedestä. Ei sovi mättöpaikaksi, mutta hyvää vaihtelua.

Arvosana 2 ½ / 5 

Hotelli Pikkusyöte / Ravintola Puro lounas 3.2.2018

Arvostelussa Hotelli Pikkusyötteen Ravintola Puron lounas 3.2.2018
¨

Esitiedot

Tunturi Pikku-Syöte on Pudasjärven kunnassa sijaiteva laskettelukeskus. Kävin  lyhyellä vapaa-ajan matkalla ja pääsin testaamaan myös Ravintola Puron lounaan. Olen käynyt Syötteellä useamman kerran, mutta tässä ravintolassa en ole koskaan aiemmin ruokaillut.

Nykytila

Miljöö

Ravintolan sijainti on hyvä laskettelijoille ja muille lomailijoille. Jylhät maisemat parantavat ruokailukokemusta huomattavasti. Ruokasali oli mukavan tilava. Oiva-raportti oli esillä ja hyvät pisteet siitä. Käsidesiä oli tarjolla, siitä plussaa. Palvelussa ei moitittavaa. Lounas oli buffet eli ruokaa sai hakea itse niin paljon kuin halusi.

Ruoka

Lounaaksi oli kampelaleikettä. Lisukkeina oli perunoita, monipuolinen salaattivalikoima, leipiä, kahvia. Positiivisena yllätyksenä juomavaihtoehtoja oli mukavan runsaasti: maitoa, mehua, vettä, kivennäisvettä ja smoothieta. Jälkiruoaksi oli mustikkasoppaa. Lounas oli aika runsas tarjonnaltaan ja monipuolinen. Kampelaleike oli maukasta, leikkeen sisällä oli jonknlaista juusto-pinaatti (ehkä?) sekoitusta, joka maistui kyllä hyvälle, mutta sitä oli aavistuksen liikaa. Perunat ja salaatit ajoivat asiansa myös. Mustikkasoppa maistui liikaa perunajauholle, eli se ei ollut mikään makuelämys, mutta plussaa siitä ettei se ollut liian makeaa myöskään.

Loppuarvio

Lounaan hinta on 10e, joka on pieni hinta noinkin laajasta ja laadukkaasta buffetlounaasta. Plussaa erityisesti monipuolisesta juomavalikoimasta. Kampelaleike oli onnistunutta. Jylhät maisemat toivat tunnelmaa ruokailuun. 

Arvosana 4/5