Phuket Thai Take Away Oulu

Arvostelussa Kauppurienkadulla sijaitseva thaikkupaikka. Mennään suoraan asiaan:

Esitiedot

Olen muutaman kerran käynyt täällä syömässä, ja aina olen ollut tyytyväinen ruokiin. Hintataso on ollut sopiva ja ruoka on ollut maittavaa. Aukioloajat eivät aina pidä paikkaansa. Lähtökohtaisesti paras thaimaalainen Oulussa. Arvostelin Pad Thai Baan Naan helmikuussa, ja se on juuri kovin kilpakumppani tässä kategoriassa. Karu ulkoasu saattaa hämätä ja pelottaa joitain asiakkaita.

Nykytila

Yleisilme on hieman erilainen kuin Pad Thaissa. Paikka on enemmän grillimäinen tai kiskamainen, verrattuna Pad Thain hienoon sisustukseen. Kuitenkin yleisilme on siisti ja pöydät ovat puhtaita. Plussaa erityisesti käsidesin tarjoilemisesta ja Oiva-raportin esilläpidosta. Vaikka miljöö ei ole niin thaimaalainen kuin Pad Thaissa, silti thain kieltä saa kuulla paljon syömisen, se voi olla plussaa tai miinusta asiakkaasta riippuen. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja ruoat tulivat nopeasti.

Lista oli uusittu, nähdäkseni hintataso oli myös hieman noussut. Otin annokseksi katkarapuja, riisiä jossa on seassa paistettua munaa ja tilpehöörejä. Otin tarkoituksella samanatyylisen annoksen kuin Pad Thaissa (kts. yst. Pad Thai arvostelu), jotta voisin vertailla paremmin. Annos oli aika samanlainen kuin Pad Thaissa. Annos täällä oli paljon suurempi kuin Pad Thaissa. Makumaailma oli aika samanlainen. Katkarapujen suhteen ei oltu alettu kitsastelemaan, vaan niitä oli ihan reilustikin mukana, katkarapujen alkuperästä en edes alkanut kyselemään. Riisi ja muna oli maukasta, ja sopivan tulista. Mitäpä tähän muuta oikein voi sanoa, maukasta ruokaa, makumaailma samanlainen kuin Pad Thaissa, mutta annokset isompia.  Salaatin seassa oli hivenen liikaa salaatinkastiketta. Jonkinlainen pähkinärouhe olisi kyllä sopinut annokseen mukaan, kuten Pad Thaissakin oli. 

Loppuarvio

Ruoka oli oikein maittavaa, hinta oli katkarapuannokselle 16 euroa, joka on saman verran kuin Pad Thaissa oli. Makueroja en kyllä huomaa näiden kahden osalta, molemmissa ruoka oli maittavaa, Phuket Thai vie voiton nyt isommalla annoskoolla.

Arvosana 3 ½ / 5

Maksutiski

Kuva TripAdvisor sivulta

Ravintola Uleåborg 1881 arvostelu

Esitiedot

Arvostelussa Ravintola Uleåborg 1881. Kyseisessä ravintolassa en ole koskaan käynyt. Ravintola on Oulun arvostetuimpia ja saanut hyviä arvosteluja useissa yhteyksissä. Ravintola lienee yksi Oulun hienoimmista ravintoloista. Tripadvisor sivulla Uleåborg 1881 on sijalla 1. fine dining-ravintoloista ja yleisesti sijalla 4. Oulun kaikista ravintoloista. Tarkoittaa siis sitä, että ennakko-odotukset ovat toki korkealla. Tällä kertaa en painota arvostelussa niin paljoa hintaa, sillä on sanomattakin selvää, että tällaisissa ravintoloissa hinnat ovat omaa luokkaansa, eikä niissä käydä (ainakaan minä) kovin usein. Ylipäänsä kokemukseni korkeamman hintaluokan ravintoloista  on vähäisempää kuin muista ravintoloista, joten vertailupohjaa arvostelulle ei ole niin paljoa. Halusin nyt tarjota lukijoilleni vastinettta heidän käyttämälleen lukuajalle, joten nyt luvassa tuhti paketti arvostelua. Kirjoitin esitiedot kappaleen poikkeuksellisesti ennen ruokailua.

Nykytila

Ravintolan miljöö on miellyttävä. Rakennus on hirsitalo, ja sisällä on omanlainen vanhan hirsitalon tunnelma. Aivan kuin astelisi jonnekin maalaistaloon 1800-luvulla. Ruokailusali on yläkerrassa. Sisustus on aika lämminhenkinen, lamppujen kelvinit on säädetty lämpimäksi. Ruokapöytien asettelu ja ulkonäkö on aika hillitty ja siisti, normaali valkoinen pöytäliina. Palvelusta täytyy mainita jo tässä vaiheessa arvostelua, jo ennen kuin ruokia käydään yksitellen lävitse. Palvelu oli hyvin lämminhenkistä ja asiakas sai tuntea olonsa tervetulleeksi. Tarjoilija osasi olla avulias ja palveluhenkinen tarpeeksi paljon, mutta ei kuitenkaan tungetellut liikaa. Plussaa etenkin siitä, ettei illan aikana kertaakaan kysytty: "maistuuko teille?". Olen aina pitänyt kyseistä kysymystä jokseenkin kiusallisena, sillä asiakkaalla on vaikea kyseisessä tilanteessa vastata muuta kuin "hyvin maistuu". Jos kysytään jotain, olisi hyvä, että asialle voitaisiin tehdä jotain tarvittaessa. Uleåborgissa tarjoilija kysyi, "onko teillä kaikki hyvin", joka on jo paljon parempi kysymys. 

Otin tällä kertaa menun, joka siis vaihtelee tietyin väliajoin, lisäksi kaksi lasia viiniä alkupalan ja pääruoan yhteydessä. Kuvat ovat hieman himmeitä, koska valaistus oli sen verran himmeä.

Aivan ensimmäiseksi pöytään tuotiin leipiä, ja juuressosesienikeittoa pienenä shottina. Kyseessä oli extra-ruokalaji, joka ei varsinaisesti kuulu menuun. Mukava yllätys. Tässä taas ravintoloille oppia. Asiakas on aina tyytyväinen "ylimääräisiin" yllätyksiin, jotka tulevat pyytämättä ja yllättäen pöytään. Varsinkin nyt, kun keitto oli maukasta, kuitenkin aika miedon makuista, kermaista. Sitä oli sopiva määrä. 

Ensimmäinen varsinainen ruoka-annos oli pintakypsennetty lohi + tilpehöörit. Mitä tästä nyt sanoisi. Lohi oli aika miedosti maustettua, joistain yksittäisistä kohdista saattoi suolaisempaa. Annoksen makumaailma oli aika outo itselleni, outoja makuja oudoista juureksista. Katkaravut toki aina hyviä. Lohi oli OK, muuten annos oli aika keskinkertainen omaan makuuni. Heikoin lenkki kokonaisuudessa.

Toisena ruokana pitkään haudutettua vasikanposkea. Nyt mentiin jo parempaan suuntaan makumaailmoissa. Vasikanposki oli hyvin pehmeää ja kypsää, koostumukseltaan kuin pulled pork. Lihan päällä oleva canneloni oli hyvin mieto, eli siis pastasta tehty tasku, jossa oli sisällä jotain latva-artisokkaa. Liha oli suolainen ja mausteisempi, canneloni miedompi, joten kontrastia tuli siihen. OK annos, parempaan päin. 

Kolmantena ruokana olikin sitten jo pääruoka, eli härän sisäfileetä + tilpehöörit. Täytyy sanoa, että nyt tilpehöörit ansaitsevat jo enemmänkin huomiota. Annoksessa oli melkeinpä kuin kolme kokonaisuutta, liha, sienet ja vihreä salaatti. Liha oli erittäin mureaa ja maukasta. Mediumiksi paistettua sisäfileetä, piparjuurimajoneesi ja portviinikastike sopi hyvin lihan kanssa. Mitäpä tästä lihasta oikein voi sanoa, parasta lihaa mitä olen syönyt. Herkkusienet toivat erilaista ja hyvää makua lihan rinnalle, herkkusienet toimivat melkein aina. Salaatissa oli vihreää salaattia, granaattiomenaa, viinirypäleitä, retiisiä. Pääruoka oli ehdottomasti menukokonaisuuden kuningas. Lihaa oli ihan sopivasti, kuvassa yksi lihapala näkyy hieman huonosti valaistuksen takia. 

Neljäntenä "ruokana" ennen jälkiruokaa oli manchegojuustoa ja hunajaa (+ varsiselleripyreetä). Juusto  oli yllättävän mietoa aluksi, mutta maku tuli pienellä viiveellä takaapäin potkivana. Hunaja oli hyvän makuista kuten aina. Eipä tästä sen ihmeempiä analyyseja synny. 

Jälkiruokana oli appelsiinikakkua ja mangosorbeeta. Hyvä jälkiruoka, mutta ei jäänyt mieleen mitenkään erikoisena. Aika perus. Mangosorbeesta tuli mieleen Piltti mangosose jäähdytettynä ja hieman makeampana. Appelsiinikakkua luulin suklaakakuksi, mutta se johtunee siitä, että kastike oli tummaa suklaata. 

Loppuarvio

Ravintolassa on ymmärretty, että asiakaspalvelu on melkeinpä kaiken a ja o. Asiakaspalvelukokonaisuus muodostuu muustakin kuin asiallisesta käytöksestä. Siinä huomioidaan kaikki pienet eleet, sanamuodot, aikatauluttaminen, hienotunteisuus. Tärkeintä on, että asiakas on viettämässä iltaa, ja tarjoilijat ja ravintola antaa puitteet siihen, eikä niin, että tarjoilija kyselee ruoan mausta kokoajan. Valkoviini oli hyvä. Olen huomannut sen, että halvan ja kalliin valkoviinin ero on selvempi kuin halvan punaviinin ja kalliin punaviinin. Laadukas valkoviini on jopa suosikkini nykyään. Laadukas punaviini on OK, mutta ei se niin paljoa eroa kyykkyviineistä. Ruoka-annoksista juureskeitto, pääruoka ja jälkiruoka olivat suosikkini. Lohiruoka oli heikoin. Vasikanposki siltä väliltä. Kokonaisuutena käynti oli onnistunut, voin kuvitella käyväni uudestaankin jatkossa, varsinkin kun menu päivitetään. Hintataso on kuitenkin sitä luokkaa, että kovin usein en lähtisi käymään tämän hintaisissa paikoissa, vielä. Painotan hintaa kuitenkin sen verran, että se laskee arvosanaa, sekä lohiannos oli pienoinen pettymys, vasikanposki neutraali. Jälkiruokakin olisi voinut olla hohdokkaampi. Menun syöminen vie aikaa noin 2-3 tuntia, joten kyseessä on enemmänkin illanvietto kuin mahan täyttäminen.

Arvosana: 3 ½ / 5. 

Tuba Late breakfast

Takaisin ruoka-arvostelujen pariin. Kävin Tubassa "late breakfastilla", eli brunssilla. Yleensä kirjoitan arvostelut heti ruokailun jälkeen, mutta nyt kiireiden vuoksi kirjoitan tämän arvostelun 4 päivää myöhässä, saapa nähdä kuinka paljon muistan enää vierailusta.

Esitiedot

Tubassa olen vieraillut monta kertaa. Tuba on yksi lisä Oulun "uusiin" paikkoihin, ulkomuistista heitettynä paikka on ollut pystyssä noin viitisen vuotta. Mielikuvani mukaan paikka on hieman "eko-hippi-vegaani"-painoitteinen. Kyseinen mielikuva perustuu useihin asioihin, kuten vegaanibrunsseihin, "hävikkiruokabrunsseihin", omaperäiseen sisustukseen ja hipahtavaan asiakaskuntaan. Eikä siinä asiassa sinänsä mitään vikaa ole, mukavaa vaihtelua Oulun ruokakulttuuriin. Aiemmin Tuba oli listallani lähinnä burgerpaikkana, mutta nykyään saatavilla on myös hyviä pizzoja. Brunssit ovat omaperäisiä ja teemat vaihtelevat viikoittain. Rankkaan Tuban brunsseissa Oulun 2. parhaaksi, burgereissa top3 tasoa.

Nykytila

Sisustukseltaan Tuba on hyvin omaperäinen. Jokainen pöytä ja tuolit ovat omaperäisiä ja vaihtelevia. Ravintola on mukavan tilava. Yleensä pöydän löytäminen ei ole ongelma, toisin kuin Kauppuri5:ssä monesti on. Palvelu on aina ollut ystävällistä ja nopeaa.  Brunssi alkoi klo 12 ja nopeasti syntyi noin 7 metrin jono kassalle. Onneksi olin ajoissa paikalla ja pääsin aikalailla jonottamatta brunssin kimppuun. Tarjolla oli, kuten aina brunssilla, hyvin monipuolisesti erilaisia ruokia ja juomia. En jaksa nyt kaivaa esille koko ruokalistaa jostain, mutta kuvista aikalailla näkee ainakin osittain mitä tarjolla oli. 

Ensimmäiseksi hain kuvanmukaisen setin. Croissantti, kuten croissantit yleisestikin, oli hyvin pehmeä ja aika "normaali" hyvä croissant. Lisäksi leikkeleitä, juustoa, munakkaita. Tuba tarjoilee kokemukseni mukaan munakkaat aina kylminä, mielestäni parempi ratkaisu olisi tarjota ne lämpimänä. Lautasella on jonkinlaista kasvismunakasta, josta en niin välittänyt. Lohimunakas taas oli aika hyvääkin, ainakin lohta oli tarpeeksi. Yleensä ottaen, en tykkää kylmistä munakkaista.

Seuraavaksi sitten puuroa ja hyvää marjasysteemiä. Marjasysteemi oli sopivan raikas ja kirpakka, eikä sitä oltu pilattu sokerilla. Toisessa lautasessa on lämpimiä ruokia, lihapullia, makkaranpalanen ja jonkinlaista pulled-härkää tuo taisi olla. Suosikkini tästä setistä oli puuro, joka oli aika perus, mutta hyvä ja perinteinen täyttävä ateria. Makkara oli aika oudon makuista mielestäni, suolaista ja savuista ja sitkeää, arvasin sen melkein jo ennen ottamista, joten otin vain puolikkaan. Lihapullat oli hyvin perus, ei plussaa eikä minusta. Härkäsysteemi ja leipä myös perus, ei oikein mitään erityisempää jäänyt mieleen.

Lopuksi jälkiruoka, joka kyllä kruunasi brunssin ja valehtelematta nostaa arvosanaa ainakin yhdellä pisteellä. Lämpimiä lettuja, appelsiinia, tuoretta ananasta, kreikkalaista jogurttia ja kermavaahtoa. Hain vielä toisen annoksen tätä. Letut olivat "perus" lettuja, mutta näillä lisukkeilla kyllä erittäin maukkaita ja kahvin kanssa. 

Loppuarvio

Tuba on hyvä ravintola. Erityisesti burgerit ja pizzat ovat Oulun parhaimmistoa. Brunssi vaihtelee, ja kannattaa katsella mikä teema sattuu olemaan milloinkin, jotta voi ajoittaa vierailun oman maun mukaisesti. Tällä kertaa oli hyvin perinteinen brunssi, joka oli ihan toimiva. Esittelemättä jäi monet ruoat, mitä tarjolla oli, mutta jonkinlaisen käsityksen sai. Toki osittain ongelmana on myös muistikuvien huonontuminen. Hinta brunssille opiskelijakortilla 13,50 e, ilman korttia 15e. Ei paha hinta varsinkaan opiskelijalle. 

Arvosana brunssille: 4-/5

Arvosana Tuballe: 4/5

Luentojen merkitys

Olin kuullut luennoista kavereiltani. Ei niistä paljoa puhuttu yleisesti - joskus joku mainitsi jotain. Tiesin, että suurinosa kavereistani oli kokeillut luentoja. Itse suhtauduin luentoihin hieman skeptisesti, sillä en uskonut niistä koituvan mitään hyvää. Lopulta ajauduin luennolle kaverini suostuttelemana. Hän oli kokenut luennoilla kävijä, hän kertoi realistisesti luentojen vaaroista ja eduista. Jo ensimmäisellä kerralla nautin olostani, se rentoutti ja sai minut nauramaan sisäisesti. Tuntui kuin olisin kasvanut ihmisenä jo yhdestä kokeilusta. Jatkoin satunnaista luennoilla käymistä useamman kuukauden, olinhan päässyt jo hyvään alkuun.

Eräänä päivänä, samainen kaveri joka tutustutti minut luentoihin, kysyi minulta olenko koskaan lukenut oikeita kurssikirjoja, kirjoja joihin luennotkin perustuvat. En tietenkään ollut, se oli mielestäni liian radikaalia. Hän kuitenkin tarjosi minulle ”maistiaiseksi” Epidemiologian ja Biostatistiikan kirjaa. Otin kirjan vastaan epäilevin mielin. Uskalsin avata kirjan viikon päästä, luennon yhteydessä. Tunne oli mitä mahtavin, parhain koskaan kokemani. Tuntui kuin luento ja kirja sopisivat täydellisesti yhteen.

Ajan kuluessa huomasin lukevani kirjaa yhä useammin ja useammin. Tilanne eteni siihen pisteeseen, että lopetin luennoilla käymisen. Luennot eivät enää tyydyttäneet minua, tuntui kuin kirja olisi ainoa asia mistä sain nautinnon. Saatoin lukea päiväkausia kirjaa, ainoastaan söin, join ja nukuin välissä. Kirjat olivat kuitenkin kalliita, paljon kalliimpia kuin luennot, joten jouduin ottamaan lainaa saadakseni lisää uusia kirjoja.

Lopulta enää lukusalin ihmiset olivat kanssani tekemisissä. En ymmärtänyt, että lukusalissa olevien ihmisten kanssa oleskelu vain pahensi ongelmiani. Näin asian vain positiivisena: lukusalin ihmiset pystyivät lainaamaan minulle kirjoja, kun niitä tarvitsin. Erilaiset kirjat toivat erilaisia vaikutuksia, tykästyin erityisesti kirjaan Ympäristöterveys. Lukusalista oli tullut minulle koti.

Viimeinen iltani lukusalissa oli ikimuistoinen. Laitoin katetrin paikalleen ja avasin kirjat. Poikkeuksellisesti avasin kaksi kirjaa yhtä aikaa ja luin niitä koko yön. Aamulla en ollut enää tajuissani, ja ensimmäiset lukusaliin tulleet soittivat ambulanssin. Päädyin sairaalaan, jossa minut hoidettiin kuntoon ja lopulta laitettiin pakkovieroitukseen.

Nykyään olen päässyt täysin vapaaksi luennoista ja kirjoista. Ei tulisi enää mieleenkään käydä luennolla tai lukea kirjaa. Sen sijaan kierrän ympäri Suomea julistamassa tärkeätä sanomaa: luennot ovat portti kirjoihin ja lopulta jopa kuolemaan. Tunnetuimpana esimerkkinä on rocktähti Kari Kopaini.

Kyllä elämästä saa nautinnollista ilman luentoja ja kirjoja.