Esitiedot
Arvostelussa Ravintola Uleåborg 1881. Kyseisessä
ravintolassa en ole koskaan käynyt. Ravintola on Oulun arvostetuimpia ja saanut
hyviä arvosteluja useissa yhteyksissä. Ravintola lienee yksi Oulun hienoimmista
ravintoloista. Tripadvisor sivulla Uleåborg 1881 on sijalla 1. fine dining-ravintoloista
ja yleisesti sijalla 4. Oulun kaikista ravintoloista. Tarkoittaa siis sitä,
että ennakko-odotukset ovat toki korkealla. Tällä kertaa en painota
arvostelussa niin paljoa hintaa, sillä on sanomattakin selvää, että tällaisissa
ravintoloissa hinnat ovat omaa luokkaansa, eikä niissä käydä (ainakaan minä)
kovin usein. Ylipäänsä kokemukseni korkeamman hintaluokan ravintoloista on vähäisempää
kuin muista ravintoloista, joten vertailupohjaa arvostelulle ei ole niin
paljoa. Halusin nyt tarjota lukijoilleni vastinettta heidän käyttämälleen lukuajalle,
joten nyt luvassa tuhti paketti arvostelua. Kirjoitin esitiedot kappaleen
poikkeuksellisesti ennen ruokailua.
Nykytila
Ravintolan miljöö on miellyttävä. Rakennus on hirsitalo, ja sisällä on omanlainen vanhan hirsitalon tunnelma. Aivan kuin astelisi jonnekin maalaistaloon 1800-luvulla. Ruokailusali on yläkerrassa. Sisustus on aika lämminhenkinen, lamppujen kelvinit on säädetty lämpimäksi. Ruokapöytien asettelu ja ulkonäkö on aika hillitty ja siisti, normaali valkoinen pöytäliina. Palvelusta täytyy mainita jo tässä vaiheessa arvostelua, jo ennen kuin ruokia käydään yksitellen lävitse. Palvelu oli hyvin lämminhenkistä ja asiakas sai tuntea olonsa tervetulleeksi. Tarjoilija osasi olla avulias ja palveluhenkinen tarpeeksi paljon, mutta ei kuitenkaan tungetellut liikaa. Plussaa etenkin siitä, ettei illan aikana kertaakaan kysytty: "maistuuko teille?". Olen aina pitänyt kyseistä kysymystä jokseenkin kiusallisena, sillä asiakkaalla on vaikea kyseisessä tilanteessa vastata muuta kuin "hyvin maistuu". Jos kysytään jotain, olisi hyvä, että asialle voitaisiin tehdä jotain tarvittaessa. Uleåborgissa tarjoilija kysyi, "onko teillä kaikki hyvin", joka on jo paljon parempi kysymys.
Otin tällä kertaa menun, joka siis vaihtelee tietyin väliajoin, lisäksi kaksi lasia viiniä alkupalan ja pääruoan yhteydessä. Kuvat ovat hieman himmeitä, koska valaistus oli sen verran himmeä.
Aivan ensimmäiseksi pöytään tuotiin leipiä, ja juuressosesienikeittoa pienenä shottina. Kyseessä oli extra-ruokalaji, joka ei varsinaisesti kuulu menuun. Mukava yllätys. Tässä taas ravintoloille oppia. Asiakas on aina tyytyväinen "ylimääräisiin" yllätyksiin, jotka tulevat pyytämättä ja yllättäen pöytään. Varsinkin nyt, kun keitto oli maukasta, kuitenkin aika miedon makuista, kermaista. Sitä oli sopiva määrä.
Ensimmäinen varsinainen ruoka-annos oli pintakypsennetty lohi + tilpehöörit. Mitä tästä nyt sanoisi. Lohi oli aika miedosti maustettua, joistain yksittäisistä kohdista saattoi suolaisempaa. Annoksen makumaailma oli aika outo itselleni, outoja makuja oudoista juureksista. Katkaravut toki aina hyviä. Lohi oli OK, muuten annos oli aika keskinkertainen omaan makuuni. Heikoin lenkki kokonaisuudessa.
Toisena ruokana pitkään haudutettua vasikanposkea. Nyt mentiin jo parempaan suuntaan makumaailmoissa. Vasikanposki oli hyvin pehmeää ja kypsää, koostumukseltaan kuin pulled pork. Lihan päällä oleva canneloni oli hyvin mieto, eli siis pastasta tehty tasku, jossa oli sisällä jotain latva-artisokkaa. Liha oli suolainen ja mausteisempi, canneloni miedompi, joten kontrastia tuli siihen. OK annos, parempaan päin.
Kolmantena ruokana olikin sitten jo pääruoka, eli härän sisäfileetä + tilpehöörit. Täytyy sanoa, että nyt tilpehöörit ansaitsevat jo enemmänkin huomiota. Annoksessa oli melkeinpä kuin kolme kokonaisuutta, liha, sienet ja vihreä salaatti. Liha oli erittäin mureaa ja maukasta. Mediumiksi paistettua sisäfileetä, piparjuurimajoneesi ja portviinikastike sopi hyvin lihan kanssa. Mitäpä tästä lihasta oikein voi sanoa, parasta lihaa mitä olen syönyt. Herkkusienet toivat erilaista ja hyvää makua lihan rinnalle, herkkusienet toimivat melkein aina. Salaatissa oli vihreää salaattia, granaattiomenaa, viinirypäleitä, retiisiä. Pääruoka oli ehdottomasti menukokonaisuuden kuningas. Lihaa oli ihan sopivasti, kuvassa yksi lihapala näkyy hieman huonosti valaistuksen takia.
Neljäntenä "ruokana" ennen jälkiruokaa oli manchegojuustoa ja hunajaa (+ varsiselleripyreetä). Juusto oli yllättävän mietoa aluksi, mutta maku tuli pienellä viiveellä takaapäin potkivana. Hunaja oli hyvän makuista kuten aina. Eipä tästä sen ihmeempiä analyyseja synny.
Jälkiruokana oli appelsiinikakkua ja mangosorbeeta. Hyvä jälkiruoka, mutta ei jäänyt mieleen mitenkään erikoisena. Aika perus. Mangosorbeesta tuli mieleen Piltti mangosose jäähdytettynä ja hieman makeampana. Appelsiinikakkua luulin suklaakakuksi, mutta se johtunee siitä, että kastike oli tummaa suklaata.
Loppuarvio
Ravintolassa on ymmärretty, että asiakaspalvelu on melkeinpä kaiken a ja o. Asiakaspalvelukokonaisuus muodostuu muustakin kuin asiallisesta käytöksestä. Siinä huomioidaan kaikki pienet eleet, sanamuodot, aikatauluttaminen, hienotunteisuus. Tärkeintä on, että asiakas on viettämässä iltaa, ja tarjoilijat ja ravintola antaa puitteet siihen, eikä niin, että tarjoilija kyselee ruoan mausta kokoajan. Valkoviini oli hyvä. Olen huomannut sen, että halvan ja kalliin valkoviinin ero on selvempi kuin halvan punaviinin ja kalliin punaviinin. Laadukas valkoviini on jopa suosikkini nykyään. Laadukas punaviini on OK, mutta ei se niin paljoa eroa kyykkyviineistä. Ruoka-annoksista juureskeitto, pääruoka ja jälkiruoka olivat suosikkini. Lohiruoka oli heikoin. Vasikanposki siltä väliltä. Kokonaisuutena käynti oli onnistunut, voin kuvitella käyväni uudestaankin jatkossa, varsinkin kun menu päivitetään. Hintataso on kuitenkin sitä luokkaa, että kovin usein en lähtisi käymään tämän hintaisissa paikoissa, vielä. Painotan hintaa kuitenkin sen verran, että se laskee arvosanaa, sekä lohiannos oli pienoinen pettymys, vasikanposki neutraali. Jälkiruokakin olisi voinut olla hohdokkaampi. Menun syöminen vie aikaa noin 2-3 tuntia, joten kyseessä on enemmänkin illanvietto kuin mahan täyttäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti