Luentojen merkitys

Olin kuullut luennoista kavereiltani. Ei niistä paljoa puhuttu yleisesti - joskus joku mainitsi jotain. Tiesin, että suurinosa kavereistani oli kokeillut luentoja. Itse suhtauduin luentoihin hieman skeptisesti, sillä en uskonut niistä koituvan mitään hyvää. Lopulta ajauduin luennolle kaverini suostuttelemana. Hän oli kokenut luennoilla kävijä, hän kertoi realistisesti luentojen vaaroista ja eduista. Jo ensimmäisellä kerralla nautin olostani, se rentoutti ja sai minut nauramaan sisäisesti. Tuntui kuin olisin kasvanut ihmisenä jo yhdestä kokeilusta. Jatkoin satunnaista luennoilla käymistä useamman kuukauden, olinhan päässyt jo hyvään alkuun.

Eräänä päivänä, samainen kaveri joka tutustutti minut luentoihin, kysyi minulta olenko koskaan lukenut oikeita kurssikirjoja, kirjoja joihin luennotkin perustuvat. En tietenkään ollut, se oli mielestäni liian radikaalia. Hän kuitenkin tarjosi minulle ”maistiaiseksi” Epidemiologian ja Biostatistiikan kirjaa. Otin kirjan vastaan epäilevin mielin. Uskalsin avata kirjan viikon päästä, luennon yhteydessä. Tunne oli mitä mahtavin, parhain koskaan kokemani. Tuntui kuin luento ja kirja sopisivat täydellisesti yhteen.

Ajan kuluessa huomasin lukevani kirjaa yhä useammin ja useammin. Tilanne eteni siihen pisteeseen, että lopetin luennoilla käymisen. Luennot eivät enää tyydyttäneet minua, tuntui kuin kirja olisi ainoa asia mistä sain nautinnon. Saatoin lukea päiväkausia kirjaa, ainoastaan söin, join ja nukuin välissä. Kirjat olivat kuitenkin kalliita, paljon kalliimpia kuin luennot, joten jouduin ottamaan lainaa saadakseni lisää uusia kirjoja.

Lopulta enää lukusalin ihmiset olivat kanssani tekemisissä. En ymmärtänyt, että lukusalissa olevien ihmisten kanssa oleskelu vain pahensi ongelmiani. Näin asian vain positiivisena: lukusalin ihmiset pystyivät lainaamaan minulle kirjoja, kun niitä tarvitsin. Erilaiset kirjat toivat erilaisia vaikutuksia, tykästyin erityisesti kirjaan Ympäristöterveys. Lukusalista oli tullut minulle koti.

Viimeinen iltani lukusalissa oli ikimuistoinen. Laitoin katetrin paikalleen ja avasin kirjat. Poikkeuksellisesti avasin kaksi kirjaa yhtä aikaa ja luin niitä koko yön. Aamulla en ollut enää tajuissani, ja ensimmäiset lukusaliin tulleet soittivat ambulanssin. Päädyin sairaalaan, jossa minut hoidettiin kuntoon ja lopulta laitettiin pakkovieroitukseen.

Nykyään olen päässyt täysin vapaaksi luennoista ja kirjoista. Ei tulisi enää mieleenkään käydä luennolla tai lukea kirjaa. Sen sijaan kierrän ympäri Suomea julistamassa tärkeätä sanomaa: luennot ovat portti kirjoihin ja lopulta jopa kuolemaan. Tunnetuimpana esimerkkinä on rocktähti Kari Kopaini.

Kyllä elämästä saa nautinnollista ilman luentoja ja kirjoja.