Kävin testaamassa Oulun tämän hetken kovimmassa huudossa olevan fine dining ravintolan, eli Ravintola Ostroferian. Kyseessä on kohtuullisen tuore ravintola, joka on perustettu vuonna 2016. Nyt jo lyhyessä ajassa se on valittu useamman kerrran Suomen top-50 ravintoloiden listalle. Ravintola sijaitsee Isokadulla keskustan kupeessa. Olin kuullut ravintolasta jo muutaman vuoden ajan erilaisia puheita, mutta omakohtaista kokemusta ei aiemmin ole ollut. Konseptina on siis tarjota lähiseudun raaka-aineista tehtyjä ala carte annoksia. Kuten olettaa saattaa, annokset ovat pieniä ja huoliteltuja, joten pelkästään mättöruokien ystäville paikkaa ei voi suositella. Käyn itsekin lähinnä keskihintaisissa/halvoissa ravintoloissa, mutta vaihtelu virkistää ja nyt ajatuksena olikin korvata Helsingin matka kalliilla ravintolakäynnillä.
Miljöö: Yllätyksekseni paikka oli hyvin pieni ennakko-odotuksiin nähden. Ravintolassa siis istutaan ikään kuin baaritiskillä baarijakkaralla muiden asiakkaiden kanssa, eikä omassa pöydässä, kuten toki oletin pöytävarausta tehdessäni. Tämä on mielestäni aika omaperäinen ajatus. Plussapuolia tästä on intiimi tunnelma, sillä muut asiakkaat ovat aivan siinä vieressä ja tarjoilija on tiskin toisella puolella. Reunamilla taisi olla kaksi normaalimmankin näköistä pientä pöytää, mutta ne eivät olleet käytössä nyt keskiviikon kattauksessa. Miljöö oli tunnelmallinen, valomaailma oli hieman pimeähkö. Kaikki tarjoiluastiat yms. vaikutti olevan laadukkaita. Tarjoilija (= eli omistajapariskunnan toinen osapuoli) oli hyvin kohtelias ja asiansa osaava. Jäin kuitenkin kaipaamaan omaa pöytää ja omaa rauhaa. Kyseinen baaritiskillä menun syöminen varmastikin sopisi isomman kaveri/muun juhlaporukan illanviettoon, mutta ainakin nyt olin sillä fiiliksellä, että oma pöytä kunnollisella tuolilla olisi ollut kiva.
Kuva. Kuvassa näkyy paikan sisustaa, keittiö näkyy kivasti takana ja baari/ruokailutiski myös.
Ruoka: Otin siis koko menun ruoaksi. Paikassahan ei siis ole mitään yksittäisiä annoksia, vaan kattaukset ovat kerran illassa ke-to ja vkloppuisin kaksi kertaa päivässä. Asiakas voi tilata koko menun + juoma/viinimenun. Kuten olettaa saattaa, olin koko päivän syömättä odottaessani tätä mahtavaa ravintolaillallista joka alkoi 17:30. Kokonaisuudessaan voin sanoa, että ruoat olivat pienoinen pettymys. Menu oli siis jaettu useampaan kokonaisuuteen: kasvimaa, maaseutu, vesistöt, metsä ja marjat. Ruot tuotiin pöytään ja jokaisesta ruoasta kokki kertoi tarkemmin raaka-aineista ja valmistusmenetelmistä. Tottapuhuen noin 80% kokin puheista meni ohi korvien/tajunnan ja jotain yksittäisiä tärkeimpiä sanoja jäi mieleen. Mukava kuitenkin, että mahdollisuus on myös tarkemmin kysyä. Alla kuva menusta:
Kuten kuvasta näkyy, menu oli hyvin sienipainoitteinen tällä kertaa. Menu vaihtelee useamman kerran vuodessa sesongin mukaan. Ilmeisesti nyt syksyllä ollaan sienisesongissa sitten. Mutta niin, sanoit että ruoat olivat pieni pettymys. Tiedän kyllä, että fine dining ruoat ovat pieniä ja tärkeintä on maut. Oma henkilökohtainen preferenssini kuitenkin on, että menussa on edes yksi ns. ruokaisempi ruoka.
Näin menussa naudan ulkofileen, ja odotukseni nousivat kattoon. Ulkofilee tarjoiltiin kuitenkin tartar pihvinä joka ei alkuunkaan ole omaan makuuni. Olisin kaivannut rasvaisen ja hyvinpaistetun pihvin pienen alacarte perunamuusin kanssa, loput ruoat olisivat saaneet olla mitä vaan sitten.
Kuva tartar-pihvistä.
Alkuruokana oli grillattua parsakaalia. Vesistöosuudessa tarjottiin haukea. Hauki oli siis jotenkin hakattu kasaan ja kasattu sitten haukipullaksi. Alla oli tomaattia ja jotain kasvismaailman tuotteita. Myönnettäköön, että liemi oli hyvin maukas, hauki maistui mielestäni kohtuu laimealta kuitenkin? Yleensä olen tottunut syömään haukea voissa paistettuna ja jauhoissa kierittynä, nyt se oli pullana ja maku oli kohtuullisen laimeahko, itse hauessa siis.
Kuva parsakaalista ja haukipullasta.
Metsävaiheessa päästiin sienimaailmaan. En ole mikään sienien ylin ystävä, joten olinkin hyvin skeptinen. Näistä sienistä en osaa analysoida sen tarkemmin, yleensäkin ovat hyvin miedon ja metsäisen makuisia. Ensimmäinen sieniannos oli ihan OK, sieniä ja alla jotain paistettuja kasviksia. Maut olivat ajoittain kastikkeiden ja kasvisten takia myös hyvin happamia/kärkkäitä joka ei ollut omaan makuuni ollenkaan. Lisäksi sesassa oli muurahaisia(?!) jotta niistä saataisiin happamuutta annokseen. Erityisesti ohjattiin puremaan muurahaista, että hapot leviäisivät.
Ensimmäinen sieniateria:
Toinen sieniannos oli hieman erilainen, siinä oli pastan sisällä sieniä ja lisäksi possun selkärasvaa. Annos oli ruokaisin näistä kaikista aterioista (varmaan pastan takia), ja tämä oli mielestäni hyvä osuus sienimaailmassa. Makumaailma oli suolainen.
Toinen sieniannos:
Kolmas sieniannos tarjoiltiin kuksasta, liemen seassa oli lihaviipaletta, liemessä oli possun aromia, sieniä seassa. Ihan OK. Ei jäänyt mitään erityistä mieleen, liemi oli ihan mukavan tulinen ja maistuva kuitenkin.
Neljännessä sieniannoksessa alkoi itselleni kyllä jo sienet hieman riittämään. Hollendaiskastikkeen kanssa tarjoiltiin sientä joka oli hieman suolainen.
Jälkiruoat: Kaksi jälkiruokaa. Parempi oli tämmöinen pieni lettu, joka tarjoiltiin itse tehdyn karamellikastikkeen ja karviaisten kanssa. Kariviaset olivat hyvänmakuisia. Kieltämättä hyvä annos. Toinen jälkiruoka oli hyvin pieni viinimarjatorttu, ei mitään erityistä siitä sanottavana.
Kokonaisuudessaan ruoista voi sanoa, että näissä aterioissa oli hyvin paljon outoja ja uusia makuja itselleni. Ehkä hieman liikaakin sitten. Jäin kaipaamaan edes yhtä hieman perinteisempää ruokaisempaa ateriaa. Aterioissa oli omaperäisyyttä ja jopa "kummallisuutta". Outoja sieniä ja muurahaisia ruoan seassa jne.
Juomat: Juomina tarjoiltiin viinejä aterioiden kanssa. Oudompana viininä oli japanilainen sake, josta en erityisemmin välittänyt. Rehellisesti sanottuna se tuoksui koiran kuivamuonalle. Olen annostellut koiralle useasti kuivamuonaa ja haju oli hyvin samanlainen. Maku sakessa oli aika hapoton ja hyvin outo verrattuna normaaliin viiniin. Muut viinit olivat ihan hyviä ja erityisesti ensimmäinen punaviini oli raikas ja jälkiruokaviini on tietenkin aina hyvä ja makea. Olisin kaivannut (ja se olisi ollut omaperäistä??) että yksi ruokajuoma olisi ollut esim. joku erityisempi olut. Miksi aina pitäisi olla pelkki viinejä?
Viinit. Punaviinistä ei valitettavasti tullut kuvaa.
Yhteenveto: Kokonaisuudessaan menussa meni aikaa noin 3 tuntia. Ravintolan idea ja konsepti on omaperäinen, miljöö oli hyvä. Jäin toivomaan omaa pöytää ja ruokaisempaa pääateriaa. Lisäksi ruoat olivat hieman liian sienipainoitteisia omaan makuuni. Tutustuin hyvin moniin uusiin makuihin, mutta rehellisesti sanottuna, maut eivät aivan täysin olleet nyt makuuni, vaikkakin ruoat olivat ihan "OK". Ajoittain erittäinkin eksoottisia ruokia omaan makuuni (esim. muurahaiset). Mistään täyttävyydestä en ala edes puhumaan, sillä tämmöisissä paikoissa ei voi olettaakaan mitään ähkyä. Plussaa lisäksi mukavasta palvelusta ja intiimistä tunnelmasta.
Tulenko käymään uudelleen? Todennäköisesti jossain vaiheessa, kun on tullut uusi menu. Haluan kuitenkin seuraavaksi testata jotain toista fine dining paikkaa. Kertaalleen olen käynyt Uleåborg 1881, mutta siitä alkaa olla jo aikaa.
Arvosana: 2½ /5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti